plääähhhh

 Moikka..

Mun piti kirjotella tossa yks päivä mut jotenki en vaan oo jaksanu.. Tuntuu että kaikki taas masentaa ja en jaksais kirjotellakkaan hirveemmin..Mut tosiaan pakko oli nyt vähä ees yrittää..Eli mun piti kertoo masennuksesta joten nyt kerron..

Mulle diagnosoitiin vuosia sitten vaikee masennus.. Se todennäkösesti johtuu siitä kun mut otettiin 10 vuotiaana huostaan ja se perhe mihin jouduin oli niin perseestä.. Siellä lyötiin ja syyllistettiin joka asiasta. Eikä myöskään kavereita saanu nähä ollenkaan. Masennus on sellasen sairaus että sille ei itse mitään voi jos se tulee.. Itkukohtauksia,itsetuhoisia ajatuksia,alakuloisuutta/surullisuutta,elämänilo jossain todella kaukana.. ja paljon paljon muuta. Minä käyn terapiassa säännöllisesti ja syön masennuslääkkeitä. Ne auttaa hetkellisesti mutta sitten niitten vaikutukset loppuu kuin seinään!

Itsemurhaa olen yrittänyt pari kertaa. Toinen niistä kerroista oli niin vakava että jouduin ambulanssilla kysiin (Kuopion Yliopistollinen Sairaala) siellä minulle annettiin sitä lääkehiiltä ( en muista oikeeta nimee mut sellasta mustaa liejua :D) ja otettiin kaikenmaailman kokeita ja olin tipassa koko yön.. seuraavana aamuna minulle tuotiin aamupalaa jota en suostunut syömään. Ja sen jälkeen psykologi tuli kyselemään minulta kysymyksiä.mm. yrititkö tappaa itsesi ja miten paljon sulla on itsetuhoisia ajatuksia ja plaa plaa plaa..
Nyt voin sanoa rehellisesti että edelleen on sellaisia ajatuksia mutta yritän aina olla tekemättä sitä. Ihan oikeesti itsemurha ei oo mikään ratkaisu masennuksen loppumiselle! Meidän ympärillä on niin monia ihmisiä jotka tukee meitä ja auttaa jaksamaan eteenpäin..!! Toivottavasti tämä teksti ei ketään loukannut tai jotn muuta. Kommentoikaa ja kyselkää ihan mitä tahansa :) Lopuksi laitan kappaleen jota aina kuuntelen kun olen masentunut.. http://www.youtube.com/watch?v=ntbXWPuC5as

<3: kati